http://www.todellisuus.fi/projektit/hiljaisuuden.htm

 

Spektaakkeli kyseenalaistetaan ensin hiljentymällä. Vaikenemisessa ja hiljentymisessä kytee espanjalaisen hiljaisuus-aktivisti Tresin mukaan "akustinen vallankumous": <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuvitelkaa maailma, jossa koneet ovat äänettömiä ja elämä täynnä äänetöntä liikettä. Se herättää vaikuttavia kuvia: New York täynnä liikettä mutta ilman liikenteen melua. Tämä on minulle selkeä tulevaisuuden ideaali, koska melu on haitallista ja hiljaisuus, sen sijaan, hyödyllistä kaikille.

 

Ai ei ole politiikkaa vai? Mitäää! Toivottavasti täkäläiset taiteen rahoittajat ovat selvillä siitä mitä heidän rahoillaan haudotaan. Minusta tämä hiljaisuus-touhu menee todella vähän liian pitkälle; tämähän on suoranaista propagandaa ja kansankiihotusta! Minä en halua äänetöntä New Yorkia! Eikä näistä hiljaisuuden asiamiehistä ja –naisista (Julius Elo, Anna Jussilainen ja Tuomas Laitinen) ota erkkikään selvää. Eivät puhu mitään. Nauravat vain ja hymyilevät kuin Mona Lisa. Kutsuivat ihmisiä jonnekin saarelle työpajaan ja käskevät olemaan puhumatta 24 tuntia. Puhelimet ja läppärit pistettiin lukkojen taakse. Kuvitelkaa! Sehän on kidutusta! Todellisuuden tutkijat ovat tietysti haltioissaan, Saarakkala ja mm. Titta "Annie Lennox" Halinen tulivat reissulta silmät säihkyen, sydän pamppaillen eivätkä tietenkään puhuneet mitään, ei, hymyilivät vain, kuin Mona Lisa. Tätä vaikenemisen politiikkaa on valmistelu taiteen naamion takana jo vuosikaudet, mm. ohjaaja Eero-Tapio Vuori, joka esiintyi juuri Teatterilehden kannessa veret naamallaan, on ohjannut Zeckett-nimisen esityssarjan Todellisuuden tutkimuskeskuksessa, jossa yleisö on viekoiteltu hiljaisuuden ja tapahtumattomuuden reunalle jo vuodesta 2002. Nyt sitä sitten levitetään pitkin Nykytaiteen museota. Mitäää!

 

Pakko silti myöntää, olen suostunut koekatsojaksi. On tässä esityksessä nimittäin kiihottavatkin puolensa. Lukuun ottamatta viimeistä esitystä, katsojia pääsee mukaan vain kymmenen kappaletta per esitys. Mitä ihmettä siellä tehdään? Jotain esimakua saatte kun tsekkaatte mitä ne tekivät keväällä; http://www.todellisuus.fi/projektit/hesari1.gif. Katsojia kosketellaan. Ettei ole samalaista "hierontaa" kuin Helsingin thaihierontapaikoissa? Mahtavaa! Minä muuten käyn usein thaihieronnassa - juomassa teetä ja juoruamassa.